Lipödeeman hoitoleikkaus Berliinissä osa 1

Mahdolliselle uudelle lukijalle tiedoksi:
Sairastan lipödeemaa ja olin 20.2 ja 9.4 lipödeeman hoitoleikkauksissa Berliinissä. Minulle tehtiin HUSilla yksi lipödeeman hoitoleikkaus elokuussa 2018. En suostunut enää HUSilla toiseen operaatioon, koska en ollut yhtään tyytyväinen lopputulokseen joten hakeuduin ulkomaille korjauttamaan sen. Voit lukea HUSin leikkauksesta enemmän aiemmista postauksistani.

Tämä 1.postaus käsittelee kaikkea ajan varaamisesta Med Plastille ja konsultaatiosta leikkauksen jälkeiseen aikaan.

Tulevissa osissa käsittelen matkustamista ja majoittumista Berliinissä, sekä ostoslistaa matkalle. Kerron myös toisesta hoitoleikkauksesta Berliinissä ja millaista on ollut toipua molemmista. Yritän kirjoittaa kattavasti mitä kaikkea itsekin olisin halunnut tietää kun olin menossa.

Ajan varaaminen

Lähetin Med Plastiin sähköpostilla englanniksi lyhyesti omaa tilannettani, mittoja ja kuvia. Sieltä itse kirurgi vastasi minulle jo seuraavana aamuna (lauantaina) ja pyysi puhelinnumeroa, jotta voisi soittaa ja kysellä enemmän. Laitoin puhelinnumeron ja kirurgi soitti jo muutaman tunnin päästä. Keskustelin hänen kanssa tarkemmin englanniksi ja sanoin etten tarvitse enää konsultaatiota ennen leikkauspäätöstä, koska olin jo puhelun perusteella niin vakuuttunut. Kirurgin englanninkielen taito on erinomaista, joten kommunikoinnissa ei ollut ongelmia. Tein päätöksen korjata tuloksen ja poistaa loput rasvat Med Plastilla Berliinissä. Ymmärtääkseni Labschiesille on tällä hetkellä 9kk jono. Hänen klinikalla on muita kirurgeja, joille on lyhyemmät jonot, mutta halusin itse juuri kirurgi Labschiesin. Onnistuin itse saamaan ajan kuitenkin nopeammin, koska kirurgi ymmärsi vaikean tilanteeni. Muut kirurgit veloittavat tällä hetkellä 5000€/leikkaus. Labschies veloittaa 6000€/leikkaus.

Huomioitavaa ennen leikkausta

Med Plast lähetti minulle englanninkieliset sopimuspaperit luettavaksi ja allekirjoitettavaksi, jotka piti palauttaa hänelle sitten skannattuna. Sen jälkeen leikkauspäivät oli lopullisesti vahvistettu. Kuitti leikkauksen maksusta pitää lähettää heille viimeistään viikkoa ennen operaatiota. Leikkaus maksetaan tilisiirrolla, joka onnistuu helposti oman verkkopankin kautta EU-tilisiirtona, josta ei ainakaan oma pankki perinyt mitään palvelumaksua.

Molempia leikkauksia ennen pitää käydä ottamassa verikokeet ja ekg-mittaus. Näihin tarvitsee omalta terveysasemalta lähetteet ja tuloksista otetaan omakannasta kuvakaappaus ja lähetetään klinikalle. Ennen leikkausta arvot pitäisi olla normaalit. Esim. mahdollinen alhainen hemoglobiini kannattaa hoitaa kuntoon jo ennen kokeita jos tietää jo ettei se olisi ok. Tulokset pitää lähettää kirurgille aikaisintaan 10 päivää ennen leikkausta ja eivät siis saa olla sitä tuoreemmat.

Tarvitset mukaasi ainakin yhden parin laakakudottuja tukisukkahousuja, joita olet pitänyt vähintään 1kk ennen leikkausta. Kudoksen pitää olla mahdollisimman pehmeää poistettaessa, jonka vuoksi tukisukkahoito ennen leikkausta on erittäin tärkeää. Kirurgin on vaikeampaa poistaa massaa, mikäli tukisukkahoitoa ei ole noudatettu. Leikkauksen jälkeen tukisukkahousuja kuuluu pitää yötäpäivää vähintään 4 viikkoa ja sen jälkeen voi siirtyä 16 tunnin päiväkäyttöön. Itse en siirtynyt koska koin jalkojeni tarvitsevan edelleen yökäyttöä. En ole koskaan kokenut tukisukkia epämukaviksi, joten itselleni tämä oli todella helppo osuus.

Konsultaatio

Minua jännitti kovasti mennessä konsultaatioon. Jännitys oli aivan turhaa, koska koko klinikan henkilökunta oli todella mukavaa. Tapasin kaksi muuta kirurgia ja myös muuta henkilökuntaa. Kirurgit puhuvat hyvää englantia. Klinikka vaikutti aluksi pieneltä, mutta tilat olivat todellisuudessa isot. Klinikka on yksityinen ja 7.kerroksessa. Menin ilmoittautumaan tiskille kertoen nimeni ja konsultaatiosta Labschiesin kanssa. Sain hänestä heti alkuun jo tosi mukavan ja myötätuntoisen kuvan.

Hänellä oli lomake jonka perusteella hän kyseli terveystilanteestani. Kiputilanteesta puhuttiin aika paljon kun kerroin käyttäväni niin vahvoja kipulääkkeitä. Mietin jo silloin, että kunpa olisin tiennyt ja tullut jo vuonna 2013. Silloin massaa ei ollut niin paljon, painoin 55 kiloa eikä kipujakaan ollut. Valitettavasti en tiennyt ja minulle ei ole kukaan koskaan puhunut lipödeemasta.

Lomakkeen täyttämisen jälkeen otettiin alusvaatteissa kuvia ja mittoja. Kuvat saa myös itselle. Leikkaukseni oli aikataulutettu alkavaksi klo 13 eli olin päivän toinen leikattava. Labschies leikkaa yleensä päivittäin 2 lipödeemapotilasta. Leikkausaamuna pitää olla vähintään 7 tuntia ravinnotta. Itse söin edellisenä iltana koska aamupala klo 6 aikaan ei houkutellut. Ainoastaan suu oli kuiva, mutta muuten jaksoin oikein hyvin.

Leikkausaamu

Saavuin klo 13 klinikalle mieheni kanssa. Meillä oli vielä lyhyt keskustelu Labschiesin kanssa ja kyselin kiputilanteesta leikkauksen jälkeen, joka huoletti minua eniten. Tämän jälkeen vaihdoin tilalle leikkausvaatteet: leikkausmekon, stringit, tohvelit ja myssyn. Kirurgi piirsi alaraajoihini paljon piirroksia, jotta tietää mistä massaa poistetaan. Hän piirsi ne tosi tarkkaan ja teki sen oikein huolella. HUSilla minulle piirrettiin vain muutama viiva, jota silloin myös ihmettelin.

Labschies otti kuvia ennen piirroksia ja niiden jälkeen. Luovutin Labschiesille laakakudotut tukisukkahousut ja hän vei ne leikkaussaliin.

Kuva ennen Med Plastin ekaa rasvaimua, jossa näkyy Helsingissä saatu lopputulos.

Tapasin anestesialääkärin joka myös puhui hyvää englantia.  Hän antoi minulle englanninkielisen anestesialomakkeen täytettäväksi ja kertoi leikkauksen riskeistä. Leikkauksen komplikaatiot ovat erittäin harvinaisia, mutta mahdollisia. Kaikissa leikkauksissa on riskit ja tässä suurin riski on kuolla verenvuotoon tai keuhkoemboliaan. En ole kuullut yhdestäkään tapauksesta Saksassa ja leikkauksia on tehty jo vaikka kuinka kauan.

Minulle kerrottiin että leikkauksen jälkeen annetaan lähinnä nestemäistä Panadolia suoraan suoneen, mutta tarvittaessa saa vahvempaa. Anestesialääkäri laittoi kanyylin ja tämän jälkeen kävin puntarilla joka näytti 61,8 kiloa. Pituuteni on 163cm eli olin jo silloin normaalipainoinen ja BMI 23,2.

Kyseltiin mitä haluan aamupalaksi, niin he käyvät ostamassa ainekset valmiiksi. Sain päättää itse mitä syön, joka oli tosi hyvä asia. Leikkauksen jälkeen ei maistu jokainen ruoka, niin on hienoa saada itselle juuri sitä mieluista ruokaa. Sitten oli aika sanoa näkemiin miehelleni ja siirtyä leikkaussaliin. Tohvelit jätettiin leikkaussalin ulkopuolelle ja astuin leikkaussaliin liinan päälle. Tässä vaiheessa minua jännitti niin paljon, ettei varmaan ole koskaan jännittänyt niin paljoa.

Kirurgi siveli minun jalat liinalla, joka oli aivan kylmä ja haisi desinfiointiaineelta. Tämä tehtiin välttääkseen infektiot. Desinfiointi tehdään vielä uudelleen, kun on jo nukutettu ja makuullaan. Tälläistä ei tehty HUSilla ainakaan kun olin hereillä. Menin makuulleni leikkauspöydälle ja suoneen alettiin siirtämään nukuttavia aineita. Pyydettiin miettimään kivoja ajatuksia ja nukahdin.

Leikkaus tehdään vesisuihkuavusteisella (waterjet) rasvaimulla, jossa ihoon tehdään pieniä pistoksia. Kanyyli menee pistoksiin ihon alle ja ruiskuttaa vesiliuosta, jonka jälkeen rasvasolut kulkeutuvat pois putken kautta. Menetelmä on hellävarainen, joka suojaa hyvin imutiet oikein tehdessä. Ennen rasvaimua jalat valmistellaan tumescence liuoksella, joka suojaa imuteitä ja helpottaa kipuja leikkauksen jälkeen. Vertasin HUSin ja Med Plastin liuosta keskenään ja niillä ei ole sama koostumus eikä määrä.

Rasvaimun jälkeen Med Plast ompelee pistoskohdat tikeillä ja pukee potilaalle laakakudotut tukisukkahousut. Tässä vaiheessa potilas on nukutettuna ja hyvä niin. Haluaisin olla kärpäsenä katossa kun näitä housuja puetaan. Mahtaa olla melkoinen työ kun kudos on turvonnut ja potilas makaa nukutettuna leikkauspöydällä. Siinä tulee itsellä hiki jo normaalissakin tilanteessa.

Leikkauksen jälkeen

Leikkaus kesti noin 2 tuntia ja heräsin leikkaussalista. Nukuin erittäin levollisesti ja olin ymmärrettävästi aika tokkurassa herätessäni. Kysyin heti menikö kaikki hyvin ja Labschies sanoi leikkauksen olleen onnistunut. Minulta oli poistettu oikeasta jalasta 2,8 litraa ja vasemmasta 0,8 litraa.

Vasemmalla oleva kuva on peilikuva joten pienempi jalka on oikeasti vasen jalka. Oikealla näkyy Med Plastin saama lopputulos, joka otettu juuri operaation jälkeen.

Oli aika kävellä omaan vuoteeseen potilashuoneeseen. Tuntui hurjalta kävellä heti leikkauksen jälkeen omin jaloin huoneeseen. Tämä kuitenkin tehdään, jotta elimistö alkaisi palautumaan normaaliin toimintaan. Pelkästään sängyssä maatessa on suuri riski saada veritulppa ym. Ihan itse ei tarvitse pystyä (ei saa) kävellä, vaan hoitohenkilökunta auttaa ja tukee.

Labschies sanoi jo ennen leikkausta etten välttämättä muista siitä kävelystä mitään. Itse muistan kun kävelin omin jaloin omaan potilashuoneeseen tuettuna. Olin yllättävän virkeä ja hyvävointinen, mutta palelin paljon. Minulla oli useampi peitto ja sain myös lämpöpeiton. Heti ensimmäisenä minua kiinnosti nähdä jalat ja ne olivat muuttuneet todella pieneksi.

Anestesialääkäri kävi heti katsomassa minua ja antoi suoneen panadolia. Päätettiin että kokeillaan sillä ensin ja hän antaa vahvempaa mikäli se ei riitä. En tarvinnut vahvempaa. Ensin kipu tuntui vahvalta, mutta nopeasti se alkoi jo helpottaa. 

Leikkauksen jälkeen jokainen kävelee omatoimisesti vessaan ja hoitajien pitää olla leikkauspäivänä valvomassa ja tukemassa kävelyä. Itse ei saa lähteä vessaan, koska yhtäkkiä voi tulla heikko olo. Itse pärjäsin hyvin yksin vessassa, mutta tarvitsin hiukan tukea ja apua sukkahousujen ylösvetämisessä. Toisella kerralla vessaan mennessäni alkoi vähän huimaamaan, joka on aivan normaalia. Hoitaja tuli heti auttamaan minua ja ottamaan verenpaineen. Minulle laitettiin vyötärölle tukikorsetti auttamaan verenkierrossa ja helpottamaan huimausta. Se auttoi ja seuraavalla kerralla ei enää niin huimannut.

Jalat eivät olleet kovinkaan kipeät kävellessä olosuhteisiin nähden. HUSin leikkauksen jälkeen olin tosi kipeä enkä kyennyt edes kävelemään. Itse vessareissut olivat kyllä melkoista urheilua. Jalat ovat turvonneet, mustelmilla, jäykät ja kävely on aika työlästä. Vessassa saa ravata aika tiuhaan tahtiin, koska nesteitä poistuu kehosta ja keho on niin tiiviisti pakattu tukisidoksiin, joka omalta osaltaan saa nesteet liikkeelle.

Itsellä ei ollut kovinkaan nälkä herätessä, vaan tunsin janoa. Klinikalla ei tarvitse olla huolissaan ettei saisi tarpeeksi ruokaa. Syötävää tuotiin mielestäni liikaakin. En ole itse tottunut syömään niin paljon. Minulle tuotiin englanninkielinen menu, josta sain valita alkukeiton ja pääruuan. Vaihtoehtoja oli useita. Keitto oli lämmitettävä ja tuli nopeasti. Keitossa oli spagettia ja kanaa ja se oli maukasta. Kuului tilata samalla pääruoka jossa kesti noin tunti. Minulla ei ollut yhtään nälkä. Olo oli kuin turvonneella pallolla, vaikka en ollut koko päivänä syönyt vielä mitään. Vatsa oli aivan turvoksissa, mukaanlukien sormet.

Minulle tuotiin Coca Colaa ja sitä sai juoda ihan runsaasti. Auttaa kuulema vireystasossa ja huimaamiseen, joten join sitä vaikka en pidä virvoitusjuomien mausta. Onneksi niitä ei tarvitse enää juoda.

Mitään terveellistä ruokavaliota ei kannata edes harkita leikkauksen jälkeen seuraavat 2-3 viikkoa. Tarvitsee rautapitoista, runsasvitamiinista ja ravintorikasta ruokaa. Hiilareiden karsimista ei kannata edes miettiä eikä ketogeenistä ruokaa tainnut olla edes tarjolla. Runsasproteiininen ruokavalio auttaa haavoja paranemaan nopeammin. Tulee syödä sitä mitä keho pyytää koska todennäköisesti siitä on silloin puute. Itselläni teki mieli suolaista ja siitä minulla oli myös verikokeen mukaan puutetta.

Lähtöpäivä

Lähtöaamuna sain noin klo 6 aikaan itse valitsemani aamupalan. Ei ollut kovinkaan nälkä ja jaksoin syödä vain puolet. Huonekaveri tuntui nukkuvan yön sikeästi, mutta itse valvoin melkein koko yön. Jokaisella on klinikalla kahden hengen huone, jossa oma lukittava kaappi. Huoneissa on myös oma vessa ja suihku, mutta suihkua tuskin kukaan haluaa käyttää noin heti leikkauksen jälkeen. Itsellä ei klinikalla tullut yhtään uni ja selällään oli niin hankalaa nukkua. Kyljellään en olisi kyennyt nukkumaan kun asento tuntui epämukavalta mustelmien vuoksi. Vartalotyyny olisi auttanut, mutta ilmeisesti sellaista ei klinikalla ollut. Kirurgi kävi vielä tapaamassa minua. Sain mukaan pussukan jossa oli tarvittavat antibiootit ja veritulpan estolääkkeet. Mukaan saa myös ibuprofeiinia ja parasetamolia.

Pukeutumisessa avustettiin ja tukisukkien päälle laitettiin vielä tiukat kääreet. Klo 9 oli aika lähteä kotiin oman saattajan avustamana eli mieheni tuli noutamaan minut. Yksin ei käsittääkseni päästetä hotelliin. Itse kauhistelin kuinka kykenen kävelemään jo seuraavana päivänä hotelliin, mutta se sujui hyvin ja suhteellisen kivuitta. Hotellilla 2 päivää meni lähinnä lepäillessä ja yritin myös jaloitella välillä hotellihuoneessa. Pitkiä matkoja en jaksanut kävellä vaan lähinnä jääkaapille, vessaan jne.

Kerron erillisessä postauksessa tarkemmin matkustamisesta ja paluumatkoista Suomeen. Kaikki ei ole mennyt mutkitta kummallakaan kerralla. Nyt on kuitenkin molemmat operaatiot tehty ja olen jo nyt erittäin tyytyväinen. Turvotuksesta huolimatta näen selvästi että tulokset ovat tasaisia ja massaa on poistettu paljon enemmän kuin HUSilla oltaisiin poistettu. Labschies vakuutti että lipödeemarasva on poissa. Minulla alkaa nyt uusi elämä. Kipulääkkeitä olen käyttänyt enää vain 1/3 siitä mitä ennen leikkauksia. Kävely on parantunut, selkäkivut on poissa ja olo on niin kevyt. En olisi koskaan uskonut että minulla on oikeasti tälläiset nilkat – kauniit ja ohuet. Ostin Berliinistä ekaa kertaa kolmet pillifarkut koossa SMALL. Luulen että myöhemmin koko voi vaihtua vielä XS kokoon, joka olisi hieno asia, koska yläosat ovat XS kokoa.

Seuraavassa postauksessa kerron toisesta leikkauksesta ja millaista on ollut toipua molemmista leikkauksista. Pahoittelen että postauksien kirjoittelussa on nyt ollut viivettä. Yritän lipödeemaseminaarin jälkeen päästä takaisin normaaliin aikatauluun eli vähintään yksi postaus viikossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *