Miten lipödeema on rajannut elämääni?

On pitkään väitetty, että jalkakipuni on hermokipua minulle tehdyistä leikkauksista. Kuitenkin netissä lipödeemaa sairastavat naiset kuvailevat kivun samanlaiseksi, kuin tämän minun väitetyn “hermokivun”. 

Olen purrut hammasta ja sietänyt tätä, koska minulle uskoteltiin tämän olevan hermokipua. Minua on myös väsyttänyt usein ja tuo kylmyyden kipu on vienyt työvoimiani. Olen talvella mennyt töihin ja ollut siellä toppatakki jaloilla ensimmäiset 2 tuntia. Kyllä se on ihmetyttänyt, kun muilla ei ole ollut tälläistä, vaikka niin kovin normaaliksi on minulle kuvailtu?

Viimeisin kommentti, jonka muistan eräältä sairaanhoitajalta keväältä 2017: “Monesti asioille ei vain löydy syytä ja toivon sinun hyväksyvän asian. Sinun jalkaleikkaus aiheutti pysyviä hermovaurioita, josta myös turvotus johtuu.” Tämä oli itselleni viimeinen niitti, sillä tiesin itse olevani oikeassa. En silti lannistunut, vaan sain enemmän potkua! Päätin, että heti kun minulla on varaa mennä yksityiselle lääkärille, selvitän asian. Ja niin tein heti heinäkuussa 2017!

2 vuotta pelkkää treeniä ja dieettiä

Yhdessä vaiheessa elämässäni ei ollut mitään muuta sisältöä 2 vuoden ajan kuin treeni ja dieetti. Halusin vain näyttää “normaalilta”. Silloin häpesin ja syytin itseäni, koska alavartalossa ei näkynyt muutoksia. Katsoin muita, jotka saivat välillä dieetin aikana herkutella. Minä kituutin 600-1200 kcal määrällä ja treenasin useita tunteja päivässä. En voinut katsoakaan herkkuja. Yhdessä vaiheessa sain itseni laihtumaan mittoihin 163cm/54kg. Olin silloin järkyttävän laiha ylävartalosta ja muut huomauttivat minulle asiasta. Silti jalkani olivat isot ja luulin tekeväni kaiken väärin.

Toiset ihmiset eivät tienneet jalkojeni kokoa. Tiukoissa housuissa kävelyni muistutti elefantin kävelyä ja vastaantulijat kiinnittivät siihen aina huomiota. Vuonna 2003 (ennen jalkaleikkausta) eräs ihminen kysyi minulta suoraan, miksi minulla on niin paksut nilkat ja pohkeet. Tämä kaikki tuntui minusta tosi kurjalta, joten aloin pitämään maksihameita ja leveälahkeisia housuja. Näyttäessäni jalkojani lopulta muutamille ystäville ja työkavereille, he ihmettelivät asiaa. He sanoivat, ettei tämä näytä normaalilta ja olenko hakeutunut lääkäriin asiasta. Terveydenhoitoalan ammattilaisten mielestä tarvitsin vain tukisukkia.

Muistan, että nuorena lopetin kesätyön, koska minulla oli raskasta seisoa. En yläasteella jaksanut kunnolla tehdä Cooperin testiä, vaan olin aina viimeinen. Tämäkin voi olla lipödeemasta johtuvaa.

Vääränlaisia lääkkeitä lipödeeman kanssa

Itse aloitin e-pillerit 16-vuotiaana kuukautiskipuihin. Luin, että e-pillerit voivat laukaista lipödeemaa tai pahentaa sitä. Muistan nyt, että sen jälkeen elimistöni alkoi keräämään lisää rasvaa ja nestettä. Lopetin pillerit vasta 29-vuotiaana, kun minulla ilmeni veritulppariski. Olen nyt 33v.

Minulle määrättiin kipuun Lyrica, joka hyvin yleisesti voi lisätä ruokahalua ja kerätä nestettä kehoon. Tämäkin oli suuri virhe, koska pahensi lipödeemaa ja täten kipuja. En muista, että lääke olisi auttanut. Lääkärit vakuuttivat, että lääkkeelle täytyy antaa aikaa. Suosittelen jokaista harkitsemaan tarkoin mitä lääkkeitä syö, jos sairastaa lipödeemaa. Itselläni Panacod on ollut ainoa lääke, josta olen saanut jonkinlaista apua kipuun. Panacod ei myöskään yleisesti lisää nestettä kehoon tai kasvata ruokahalua.

Älä anna muiden sanella sinulle miten sinun tulisi toimia

Jokaisen tulisi rakastaa itseään ja vartaloaan, olipa lipödeema tai ei. Olipa ylipainoa tai ei.

Älä luota sokeasti lääkäreihin. Hekin voivat erehtyä. Jopa he kokeneet. Käy useilla spesialisteilla ja pyydä monen lääkärin mielipide, jos olet itse epävarma. Googlaa arvioita ja kokemuksia. Pahin kirurgi on mielestäni sellainen, joka on erittäin kokenut, mutta ei keskity potilaaseen yksilönä. Hän on sellainen, joka tekee leikkauksen vain saadakseen rahaa, eikä keskity potilaan toiveisiin tai tunteisiin. Potilaan päälle puhuminen on kamalinta mitä tiedän. Sen sijaan potilaan kuunteleminen ja ymmärtäminen on yksi lääkärin tärkeimmistä ominaisuuksista. Tarvittaessa matkusta ulkomaille spesialistille, jos Suomesta ei sellaista löydy. Kaikki on kyllä sen arvoista ja maksaa itsensä takaisin, kun elämäsi parantuu. 

Älä anna ihmisten lannistaa sinua. Älä luovuta, jos sisimmässä tunnet jonkun asian olevan huonosti. Lääkärit ei elä elämääsi, eivätkä he elä kehossasi, joten ei kukaan toinen voi arvioida elämääsi tai tuntemuksiasi. Luota vaistoosi. 

EDIT:// Tämä postaus on muokattu ja uudelleen julkaistu, koska täällä oli sellaista tietoa leikkauksestani, jota en voi pitää enää blogissani, koska lipödeemaleikkaukseni 31.8.2018 epäonnistui.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *